Puolan aluemuutokset

Puolan aluemuutokset tarkoittaa Puolan valtionrajoissa ajan saatossa tapahtuneita muutoksia. 900-luvun loppupuolella Puolaa rajasivat pohjoisessa Itämeri, idässä Veiksel, etelässä Karpaatit ja lännessä Oder. Yhtenäiseksi valtioksi Puola muodostui 1000-luvulla. Vuosien 1138–1202 aikana valtakunta hajosi pikkuvaltioiksi, kunnes vuonna 1302 uusi kuningas Władysław I Lyhyt yhdisti suuren osan alueista jälleen yhdeksi valtakunnaksi. Valtakunta laajeni vielä hänen seuraajansa aikana.

Vuonna 1569 Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta muodostivat reaaliunionin, kunnes 1700-luvun lopulla Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat koko Puolan keskenään vuosina 1772, 1793 ja 1795. Itsenäinen Puola hävisi kokonaan kartalta vuosien 1795–1915 ajaksi, kunnes vuonna 1916 alueen miehittäneet Saksa ja Itävalta-Unkari julistivat Puolan kuningaskunnaksi. Versailles’n rauhansopimuksella vuonna 1919 Puola sai Saksalta suunnilleen ne alueet, jotka sille lännessä olivat kuuluneet ennen vuoden 1772 ensimmäistä jakoa: Posenin alueen sekä osan Länsi-Preussia, josta muodostui Itämereen saakka ulottunut Puolan käytävä. Puola laajeni jonkin verran vielä vuosina 1919 ja 1921.

Toisen maailmansodan aikaan Puola oli Saksan ja Neuvostoliiton miehittämä. Neuvostoliitto myös liitti itseensä Puolan itäosia. Sodan jälkeen Puolan sekä itä- että länsirajat siirrettiin lännemmäksi kuin ne olivat olleet ennen sotaa. Vastineeksi Neuvostoliitolle menetetyistä alueista Puola sai Saksalta Taka-Pommerin, Sleesian ja puolet Itä-Preussista. Länsirajaksi tuli Oder–Neisse-linja. Puola oli toisen maailmansodan jälkeen viidesosan pienempi kuin ennen sotaa.